torstai 19. huhtikuuta 2018

Mökin kukkapenkin tarina- ranta ja varvikko


 Oikeassa laidassa pilkottavan männyn ympärillä kasvaa mustikan ja puolukan varpuja. Alue leviää hiljalleen. Annan levitä, kunhan ei uhkaa keskellä kuvan yläosassa olevaa kukkapenkkiäni! Etualalla, saunan edessä olen antanut hietakastikka-heinien kasvaa vapaasti. Varvut ovat kauniita kaikkina vuoden aikoina. Kerään syksyisin siitä marjoja. Eihän niitä paljon ole, mutta kyllä niistä mustikkapiirakan tekee!

Varvikon ja mustarastaan takana pilkottaa järvi veneineen.

Puolukoita kasvaa siellä täällä pikkuisen.

Varvikko sijaitsee rinteen reunalla. Olen itse omin kätösin tehnyt pienen kivimuurin rinteen reunalle.

Saunan terassi on kivimuurin vieressä. Portaat johtavat alas rantaan. Tässä kohtaa rinne on hyvin jyrkkä. Ranta-alue tullee pysymään tuollaisena luonnontilaisena. Tontti on melko iso ja en jaksa ylläpitää kaikkia kukkapenkkejä, jos niitä teen joka puolelle! Tai mistä sitä tietää?!

 Tässä vielä saunan terassia, jonka edessä vuorenkilpiä kaivonrenkaassa ja tuulessa heiluvia hietakastikoita.


Laiturialuelle on kasattu kiviä. Pikku koirani kahlaa usein ja mielellään täällä. Ei ole uimari, mutta kahlaaja kylläkin tämä koirapoika.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Mökkipihan tarina-lehto


Tässä ollaan mökkipihan 'portilla'. Lehto alkaa heti takaa. Alue on melko hämärä. Sellaisena olen halunnut sen pitääkin. Siellä kasvaa paljon mm. pähkinäpensaita, jotka leviävät nopeasti. Jossain vaiheessa siellä oli melko pimeää ja pensaita harvennettiin. Kuvan kyltin olen tehnyt itse.

Olen mökin varastoista löytänyt tällaisen kaiverretun kyltin, jonka ripustin parkkipaikan viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.



Polkua pitkin astellaan  hämäryyden läpi vähän valoisampaan pihaan.

Lehdon aurinkoisemmalla puolella on tämä iso kivi. Sen juureen istutin kahta erilaista suikeroalpia. Yhtään kuvaa ei niistä nyt ole näyttää.

Linnut viihtyvät hyvin täällä oksistossa. Kuten tämä ihanainen punarinta.

 Alueen pähkinäpensaissa on syksyisin pähkinöitä.

Ja kun on pähkinöitä tulevat myös oravat ja pähkinähakit

Sammaleiset kivet viihtyvät tässä hämäryydessä. 

 Viime vuonna tein pienen kukkapenkin alun tänne. Siinä on ystävältä saatu valtikkanauhus ja kuunlilja.

Syksyllä istutin tähän vielä myös pari taponlehteä.

Alkaa olla melkoinen ikävä jo mökkeilemään ja haravoimaan pihaa, lempipuuhaani! Tosin pihassa on vielä lunta, mutta onneksi lämpöasteita päivällä. Eiköhän lumet saa kyytiä!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mökkipihan kukkapenkin tarina- Mäntypenkki

Eteläpenkin teon jälkeen katseeni kiinnittyi tähän ison männyn vieressä olevaan alueeseen. Sinne ovat kielot levittäytyneeet. Männyn oikealle puolelle aloin tehdä Mäntypenkiksi nimeämääni pientä aluetta.

Paikalla olevan saniaisen annoin toistaiseksi jäädä. Pienensin sitä hiukan. Mökkipihassa on paljon saniaisia. Pidän niistä kyllä. Niitä on niin paljon, että osan olen hävittänyt tai siirtänyt toiseen paikkaan. Rajasin alueen toistaiseksi  vanhoilla laudoilla. Kuvassa olevat olen jo vaihtut toisiin. Alueen taakse laitoin pätkän raudoitusverkkoa. Toin myös (tietenkin!) pari kivet reunoille. Iso kivi oli jo ennestään. Tässä penkissä kasvoi harjaneilikoita, ystävältä saatua kuunliljaa, tarhakurjenpolvea ja ystävältä saaduista  siemenistä kasvatettuja akileijoja.  Näin siis aluksi.

Sain naapurilta valkoreunaisen kuunliljan, jonka istutin akileijojen paikalle. Vieressä on kuunlilja, jonka nimeä en ole onnistunut saamaan selville. Jos joku tietää, niin please! Tältä tämä näytti siis viime syksynä.


Harjaneilikoita. Näitä oli muutama yksilö villiintyneenä pihassa, kun aloimme mökkeillä täällä. Eivät ole ihan ykkössuosikkejani. Tykkäisin enemmän monivärisistä harjaneilikoista. Näitä karkailee aina silloin tällöin muualle pihaan.


Tarhakurjenpolvet olivat komeita jo heti ensimmäisenä vuonna.

Kieloja revin irti melko paljon ja rajasin niille alueen. Kielot leviävät helposti.  Ovat kukkiessaan ihan kivoja, mutta ei sen jälkeen. Ruskistuvat lehdet eivät ole kauniita. Punaiset marjat poimin pois, ettei koira syö niitä. Koira nimittäin syö pihalla olevia mustikoitakin suoraan varvuista!


Mökkipiha näytti mökin katolta maaliskuun lopulla kuvattuna tältä, ei niin kovin keväiseltä. Ja tämän jälkeen oli se hirmuinen lumipyry huhtikuun alussa. Huokaus! Onneksi parhaillaan sataa vettä ja lumi sulaa vauhdilla!

En vieläkään onnistu kaikkia haluamani blogeja lisäämään lukuluettelooni! Monia sain lisättyä, mutta jokunen odottaa vielä vuoroaan. Tästä postasin aiemmin. 

Hyvää viikonloppua! Itse ajattelin ryhdistäytyä ja pestä ikkunat sisäpuolelta ja väleistä. Ulkopuolelta pesen vasta, kun sää lämpenee.

Tervetuloa uudet lukijat!

Lauantaina:pesin ikkunat eilen sekä sisältä että välistä. Hyvä minä! 

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Mökin kukkapenkin tarina - Eteläpenkki



Kun aloimme mökkeillä täällä piha oli aina ollut luonnontilaisena. Luulin, että jatkan sitä perinnettä! Monta vuotta niissä ajatuksissa menikin. Johtuneeko teidän blogienne lukemisesta vai mistä, mutta yhtäkkiä aloinkin tehdä kukkapenkkejä! Aluksi vähän yhtä, joka laajeni ja laajeni. Sitten tein uusia kukkapenkkejä uusiin paikkoihin! Kamala työ oli käsin kaivaa tuolta nurmettuneesta pihasta multakerrosta esiin! Tontti on iso, joten sain kottikärryillä vietyä kuorman jos toisenkin piiloon tontin laidoille. Ja iltaisin Voltarenia kipeään kyynärpäähän! Kuvan saunarakennus on meidän tekemä. Sen tieltä purettiin huonokuntoinen sauna. Rakennuksessa on vierashuone yöpyville ystäville.


Tähän kohtaan aloitin kaivaa myöhemmin Eteläpenkiksi nimeämääni aluetta. Siinä oli vain loputtomasti tuota nurmea, yksi saniainen kasvoi siinä. Saniaisen olen toistaiseksi antanut olla. Takana näkyy vähän ns metsäpuutarhaksi nimeämääni hämärää  pihan osaa siitä oma postauksensa


Sitten aloin kaivaa!  Tontilla on paljon kiviä. Se on sekä huono että hyvä asia. Aina kaivellessa lapio osuu kiveen. Näitä kiviä olen käyttänyt hyödyksi. Kuvan paljastuneita kiviä en kaivanut enempää. Vaikuttivat melko suurilta. Annoin niiden jäädä näkyviin.


Kaivuualue laajeni aina vaan! Keskelle tein polun. Polun toisella puolella on luonnonkukkia. Ainakin vielä. Harkinnassa on niiden siirto toiseen paikkaan. Loppukesästä luonnonkukka-alue ei ole kovinkaan kaunis.


Penkin toiseen reunaan tuotiin kiviä muualta kuvassa olevan kukat jatkaneet matkaansa kuvan oton jälkeen. Näyttää vähän ankealta! En ole noihin liljoihin kovinkaan ihastunut.

 Ja minähän tyttö vaan kaivelin lisää! Sitten aloin istuttaa kukkia. Osan ostin. Paljon sain ystäviltä tuliaisina. Muistan aina kukkia katsellessa niiden antajaa. Multaa turhan paljon vielä näkyvissä kukkien välissä. Kuvassa belliksiä.

 Värimaailmaani: punainen ketoneilikka. Ns. joulun punaisesta en pidä.

 Sininen on lempivärini. Kovin moni kukka ei ole sen värinen. Kuvassa  italiankello.

Hieman violettiin vivahtavat käyvät myös. Tässä verikurjenpolvi.

Huomasin pian antavani kukkapenkeille myös nimet. Tämän alueen nimesin Eteläpenkiksi sen sijainnin mukaan. Paikka on aurinkoinen eikä varjoa paljoa ole.

Seuraavissa postauksissa kerron muiden, pienempien alueiden rakentamisesta. Kun ei pihatöihin pääse lumen takia, täytyy postailla näitä vanhoja tekemisiä. Kylmiä öitä ollut, vaikka päivällä on aurinko paistanutkin. Päivisinkin silti melko viileätä.

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Edellisen kodin piha

Sain tähän idean Maatiaiskanasen blogista. En ole nostalginen ihminen ollenkaan, mutta muistellaan nyt hetki vanhoja kevään tuloa odotellessa.

Edellinen koti oli Espoossa rivitalon päädyssä. Espoolaiseksi rivitalon pihaksi se oli melko iso. Vieressä oli paljon metsää, jossa koirien kanssa tehtiin hyvät kävelylenkit. Nyt nuo metsät ovat tuhoutumassa, koska sinne on metro ja paljon rakennuksia tulossa. Syy, jonka takia halusin muuttaa tuolta pois!  Nyt asun pikkukaupungin laidalla rauhallisella, vanhalla omakotialueella metsän vieressä kaukana hälinästä.
 Meillä oli kaksi koiraa, joista kumpikin jo kuollut. Nykyinen koira on saman rotuinen eli cairnterrieri. Koirat 'apuna' istuttelen tässä kukkasipuleita. Mikähän lääkepurkki minulla on tuossa vieressä?!

 Koirilla oli hauskaa keskenään, kun leikkivät pihalla.Tuli näitä koiria ihan ikävä!

 Muita kukkia pihalla ei ollut kuin näitä keväisiä. Purjehdimme silloin kesät, joten pihan kukat olisivat jääneet hoitoa vaille. Siispä niitä ei ollut!





 Silloin tuli jo ajatus, että seuraavaan pihaan en halua nurmikkoa. Nyt sellainen on: varsinainen kivikkopiha!


Tämä oli maisema työhuoneeni ikkunasta.

Tervetuloa uudet lukijat!